Tekijä: Toni Ahva

Julkaistu

Haagasta harrastamisen helmi

Kun syksy on vierähtänyt käyntiin, moni pohtii erilaisista harrastuksista vastapainoa koululle, opinnoille, työlle tai muulle arjelle. Monet ovat myös uuden edessä, koska koronapandemian myötä osa harrastuksista on ollut tauolla. Harrastaminen tarjoaa iloa, elämyksiä ja yhteisöllisyyttä kaikenikäisten arkeen. Mitä lähempänä harrastusmahdollisuudet ovat, sitä helpommin ne ovat kaikkien saavutettavissa ja sovitettavissa osaksi arkea. Siksi on paikallaan pohtia, miten harrastamista voisi Haagassa edistää.

Haagassa on hienot edellytykset liikuntaharrastamiselle. Laajasuon ja Lassilan liikuntapuistoista kuuluu riemukkaita liikunnan ja leikin ääniä aamusta iltaan. Liikkumisen riemua haagalaisille tarjoavat myös Pirkkolan ja Keskuspuiston läheisyys. Viimeisimpänä lisänä on Pirkkolahalli, joka tarjoaa useille lajeille upouudet liikuntatilat. Alppiruusupuisto houkuttelee kesäisin ulkoilijoita myös pidemmän matkan päästä.

Viime aikoina on kuitenkin saatu myös harmillisia uutisia haagalaisten harrastamiselle. Monille tuttu Steniuksenkenttä poistuu käytöstä asuntorakentamisen myötä. Myös ulkoilumahdollisuudet valitettavasti kaventuvat, kun kiistellyt suunnitelmat Riistavuorenpuiston rakentamiseksi toteutuvat lähivuosina. Helsingin kaupungin tulisi kertoa, miten menetetyt liikunta- ja ulkoilumahdollisuudet aiotaan kompensoida etenkin, kun tarpeet väkimäärän kasvaessa nousevat.

Harrastamisen näkökulmasta on loistavaa, että Haagassa on useita kouluja, jotka tarjoavat tilojaan vapaa-ajantoiminnan käyttöön. Koulujen myötä alueella on paljon lapsia ja nuoria, mikä korostaa tarvetta luoda monipuolisia harrastusmahdollisuuksia. Meiltä löytyy esimerkiksi Pohjois-Haagan Yhteiskoulu, Pohjois-Haagan ala-aste, Haagan peruskoulu, Haagan ammattikoulu ja Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu – tästä oppilaitosverkostosta voi haagalaisena olla ylpeä. Tilojen käyttöaste on järkevää pitää korkeana ja tilojen varaaminen helppona.

Alueellamme on myös hyvä kattaus aktiivista vapaa-ajan toimintaa järjestäviä toimijoita. Vaikkapa Pohjois-Haagan Urheilijoiden futiskerhot, Helsingin Työväenopiston kurssitarjonta tai Haagan Marttojen toiminta tuovat monen arkeen iloa, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Myös Haagan seurakunnan rooli harrastustoiminnan järjestäjänä on tärkeä. Itsellenikin seurakunnan salibandykerhossa pelaamisesta ja myöhemmin sellaisen valmentamisesta on jäänyt paljon hyviä muistoja. Seurakunta tarjoaa kerhotoimintaa niin perheen pienimmille kuin ikäihmisille. Jatkossa on myös syytä miettiä, miten se voisi tarjota enemmän toimintaa myös nuorille ja aikuisille.

Haagalla on kaikki edellytykset olla harrastamisen helmi Helsingissä. Miten saisimme Haagaan vielä enemmän esimerkiksi paljon kysyttyjä ulkokuntosaleja tai frisbeegolf-ratoja? Entä milloin saisimme Laajasuon liikuntapuistoon kauan odotetut pukeutumistilat? Kaupunginosayhdistyksiltä tarvitsemme pontevaa edunvalvontaa kaupungin päätöksentekijöiden suuntaan, jotta Haagaa ei unohdeta. Ja meidän haagalaisten on hyvä tehdä tiivistä yhteistyötä ja aktiivista innovointia vapaa-ajanmahdollisuuksien lisäämiseksi.

Toni Ahva
valtiotieteiden maisteri
Haaga

Julkaistu Haaga-lehdessä 11/2022

Julkaistu

Seurakuntalaisia kuultava kirkkoherran valinnassa

Olen yllättynyt Haagan seurakunnan päätöksestä olla järjestämättä suoraa kirkkoherran vaalia. Päätös oli pettymys, sillä suoran vaalin järjestäminen edistäisi demokratian toteutumista ja seurakuntalaisten osallisuutta päätöksenteossa.

Päätöksen taustalla on kirkkoherran vaalitavan muuttaminen vuonna 2014. Nykyisin on mahdollista päättää, että kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto valitsee kirkkoherran (ns. välillinen vaali).

Välillinen vaali etäännyttää seurakuntalaisia kirkon toiminnasta ja kirkkoherrasta aivan turhaan. Päätös herättää väistämättä mielikuvan siitä, että eliitti siirtää päätösvaltaa itselleen, mikä vieraannuttaa seurakuntalaisia päätöksenteosta.

Seurakuntien on syytä etsiä mahdollisimman paljon väyliä jäsenten kuulemisen edistämiseksi. Kirkkoherranvaaleissa ei ole kyse vain ehdokkaista, vaan vaali on mahdollisuus keskustella siitä, mihin suuntaan seurakunnan toimintaa halutaan viedä.

Toni Ahva

Kirjoittaja on valtiotieteiden opiskelija ja Haagan seurakunnan jäsen

Julkaisu Kirkko&kaupunki -lehdessä 11.10.

Julkaistu

Hakavuoren kirkkoa ei pitäisi lakkauttaa

9ec61919-f3fc-47c8-8f2b-c9d04b5bbc7cHaagan seurakuntaneuvosto päätti kokouksessaan 13. kesäkuuta lakkauttaa Hakavuoren kirkon. Kirkosta luovutaan jo syyskuun lopussa. Päätöksestä äänestettiin: äänin 10-3 lakkauttamisen kannattajat voittivat. Olin yksi kolmesta neuvoston jäsenestä, jotka vastustivat lakkauttamista.

Päätös on monella tavalla ongelmallinen. Se syntyi hyvin nopean prosessin seurauksena. Kokosin viisi syytä, miksi Hakavuoren kirkon lakkauttamista tulisi vielä harkita uudelleen.

  1. Pohjois-Haaga ja sen asukkaat jäävät ilman kirkkoa.

Pohjois-Haaga on suuri ja merkittävä kaupunginosa, jonka väkiluku on lähes 10 000 asukasta. Näin iso kaupunginosa tarvitsee oman kirkon. Hakavuoren kirkko on merkittävä osa pohjoishaagalaista yhteisöä. Kirkolla onkin lukuisia käyttäjiä: koulujen iltapäivätoiminta, partio sekä monet paikalliset yhteisöt ja yhdistykset, jotka jäävät nyt pysyvästi ilman tiloja.

  1. Hakavuoren kirkolla on keskeinen sijainti.

Hakavuoren kirkko sijaitsee keskellä Haagaa. Kirkolle on hyvät julkiset yhteydet. Kirkon välittömässä läheisyydessä on kaksi koulua. Pohjois-Haagan ala-asteen oppilaille tarjottu iltapäivätoiminnan säilyminen on nyt epäselvää.

  1. Hakavuoren kirkko on rakennuksena iso ja monipuolinen.

Hakavuoren kirkon tilat ovat noin kaksi kertaa suuremmat kuin Huopalahden kirkon tilat. Lisäksi Hakavuoren kirkko on alun perin rakennettu kirkoksi, toisin Huopalahden kirkko, joka on vasta myöhemmin muokattu kirkoksi. Hakavuoren kirkko pitää purkaa, koska kirkkoa ei voi käyttää muuhun tarkoitukseen. Sen sijaan Huopalahden kirkon voisi myydä, koska sen muuntaminen (tai itse asiassa palauttaminen) toimisto- tai asuinrakennukseksi on mahdollista.

  1. Hakavuoren kirkko on juuri remontoitu.

Hakavuoren kirkko avattiin viime vuonna pitkän remontin jälkeen. Nyt on havaittu, että remontti on puutteellinen ja rakennuksessa on sisäilmaongelmia. On siis selvää, kirkko tulisi remontoida uudelleen, jonka aikana voitaisiin käyttää vielä Huopalahden kirkon tiloja. Hakavuoren kirkon remontti olisi kannattava investointi tulevaisuuteen. Nyt viime remonttiin laitetut seurakuntalaisten rahat menevät aivan hukkaan.

  1. Huopalahden kirkolla saattaa alkaa peruskorjaus.

Huopalahden kirkko on rakennettu vuonna 1908, joten rakennuksella on ikää jo 108 vuotta – siis puolet enemmän kuin Hakavuoren kirkolla. Huopalahden kirkosta on tekeillä kuntoselvitys, mutta sen tulokset eivät olleet vielä seurakuntaneuvoston kokouksen käytettävissä. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan Huopalahden kirkolla on isomman peruskorjauksen tarve. Selvää on jo, että lukuisia pienempiä korjauksia on kirkolla välttämätöntä tehdä. On siis olemassa vaara, että Haagan seurakunta jää ilman kirkkoa.

 

PS. Tässä vielä ote Haagan seurakuntaneuvoston pöytäkirjasta:

 

Keskustelun kuluessa tehtiin kaksi muutosesitystä:

  1. Anita Liimataisen esitys (kannattajana Leea Halmetoja): Hakavuoren kirkosta ei luovuta.
  1. Teijo Mathlinin esitys (kannattajana Toni Ahva): Emme hyväksy Hakavuoren kirkosta luopumista tällä aikataululla. Vaihtoehtojen selvitystyötä ei ole suoritettu sovitusti. Huopalahden kirkon kuntokartoitusta, peruskorjauksen tarvearviota ja tulevien korjausten kustannusarviota ei toimitettu 13.6.2016 seurakuntaneuvoston kokoukseen, kuten edellisessä seurakuntaneuvoston kokouksessa sovittiin.

Muutosesityksistä äänestettiin vastakkain (Esitys 2 JAA, esitys 1 EI). Äänestyksessä annettiin 6 JAA-ääntä ja 2 EI-ääntä, 6 neuvoston jäsentä äänesti tyhjää.

Tämän jälkeen äänestettiin muutetun pohjaesityksen ja Teijo Mathlinin esityksen välillä.

  1. Uudelleen muotoiltu päätösesitys, kohdat 1-5: (JAA)
  2. Teijo Mathlinin esitys: (EI)

Äänestyksessä annettiin 10 JAA- ääntä (Hanna Mithiku, Aapo Kiilunen, Antti Lanamäki, Tytti Matsinen, Timo Nikunen, Ilari Rantakari, Tuula Sääksi, Timo Vuori, Helena Värri ja Marja Heltelä ja 3 EI –ääntä (Teijo Mathlin, Toni Ahva ja Leea Halmetoja). Anita Liimatainen äänesti tyhjää.